Kunnon käännynnäisen tapaan raportoin nyt somen jälkeisestä elämästäni 😄
Lopetin siis periaatteellisista syistä Facebook- ja Instagram-tilini tammikuun lopulla, ja siirryin Whatsappista Signaliin. ”Addiktioalustojen” käytön lopettamiselle oli toinenkin syy: ne tosiaan addiktoivat. Eivät varmaan ihan jokaista, mutta itselleni etenkin Instagram oli koukuttava. Saatoin juuttua töllöttämään keloja ihan liian pitkiksi ajoiksi, edes tajuamatta ajan kulua.
Usein käytin Instagramia taukona töiden lomassa, ikään kuin hetken rentoutumiseen ja palkkiona hyvästä rupeamasta. Sitä en kuitenkaan tajunnut ennen kuin jälkikäteen, että toisin kuin kävelylenkki tai jumppahetki, kirjan lukeminen, videopelin pelaaminen tai vaikka tv-sarjan jakson katsominen, lyhyiden ja pohjimmiltaan täysin merkityksettömien videopätkien tuijottaminen ei ollut millään tavoin palauttavaa toimintaa. Videoista havahtuessa olo oli nuutunut ja usein jopa hieman ärtyisä.
Tästä pääsen merkittävimpään positiiviseen vaikutukseen, jonka someton elämä on tuonut: mieliala on aivan eri tasolla kuin aiemmin. Elämässäni oli lähes 10 vuoden erittäin stressaava jakso, ja olin kuvitellut, että en enää koskaan toivu ”omaksi itsekseni” sen jäljiltä, ja arvelin myös ikääntymisen vaikuttavan siten että tyypillinen olotila nyt vaan on jotenkin meh ja herkästi ärtyvä.
Mutta melko pian sometilien lopettamisen jälkeen aloin huomata paljon enemmän kivoja ja positiivisia asioita ympärilläni, ja se tietenkin vaikuttaa valtavasti mielialaan. Eikä asiaan liity pelkkä somen selaaminen, vaan myös somepostaaminen. Kun liikun luonnossa tai tapaan ystäviä tai teen jotain muuta mukavaa, en enää tähyile tilannetta ”Instagram-lasien” läpi, vaan olen todella läsnä. Olin juuri pari viikkoa mökillä, tarkkailin luonnon ihmeitä vain omin silmin, kännykkä sai pysyä verannan pöydällä. Tämän postauksen kuvituskuvakin on wp-arkistoni uumenista monen vuoden takaa.
Toki edelleen otan joskus itselleni muistoksi kivan kuvan erityisestä hetkestä tai näkymästä, ja myös postaan niitä toisinaan Blueskyhyn tai kuvapäiväkirjana pitämääni Pixelfediin. Mutta ”algoritmi-somella” ja ”ei-algoritmisomella” on oikeasti aivan merkittävästi eroa. Bluesky, Mastodon ja Pixelfed eivät tähän päivään mennessä ole saaneet aikaan minkäänlaisia riippuvuusoireita tai fomo-fiiliksiä. Eivätkä ne ankeuta mielialaa.
———
Niin, ja mittumaari tuli ja meni, eli syksy lähestyy! 🍁 Turun messuille on tarkoitus mennä, ja onkin jännittävä nähdä, millaiset kirjakemmakat Logomossa saadaan aikaiseksi 🤩📚 Minulta ilmestyy myös uusi kirja Kuuketulta, Mervi Heikkilän kuvittama Tähtialus Beta ja leijupäivä. Se on jatkoa Tähtialus Beta ja Meduusasumu -avaruusseikkailulle, ja tällä kertaa Lyyra saa aikaan painovoiman katoamisen koko alukselta!
Ilokseni myös ensi vuodelle on pari kirjaa sovittuna, mutta niistä myöhemmin. Kesälaitumilla ja -laiturilla voi tietenkin nauttia aiemmista kirjoistani vaikka e- tai äänikirjoina, niitähän on kaiken ikäisille! 😊
Kirjoittajan kävelyretkiä 